Perusta 2 / 01  

Nainen, luovuus ja tiede  

Päiviö Latvuksen tutkimus Ymmärryksen siivet. Miksi tiede on länsimaista? avaa maassamme ainutlaatuisella tavalla eräitä keskeisimpiä näköalojä länsimaisen tieteen ja yhteiskunnan muotoutumiseen sekä siihen, miten kristillisen uskon omaksuminen kytkeytyy tähän kehitykseen. Teoksen perusväite on, että naisen ja lapsen arvostus, kristillinen avioliittokäsitys, herkkyys ja luovuus ovat merkittäviä tiedekäsitystä rakentavia tekijöitä. Vaikka teos selvästi keskittyy tahän tutkimuskohteensa ydinasiaan, se on (juuri siksi) otteeltaan sanan parhaassa mielessä poikkitieteellinen ja käsittelee kulttuurin ja naiseuden arvostuksen historiaa, tieteenhistoriaa erityisesti tiedonhankinnan (tietoreorian) näkökulmasta, kirkkohistoriaa, uskontoteologian seurantaa (mm. magiasta ja animismista vapautumista seurataan tarkasti), huomattavassa määrin filosofian historiaa sekä psykologian ja ihmiskäsityksen historiaa. Kaiken tämän keskellä se on kirja naisesta, lapsesta, perheestä, rakkaudesta, avioliitosta, itsetunnosta, kristillisestä uskosta, Jumalan luomistyöstä ja siitä, miten tämä kaikki näkyy ihmisen luovuudessa ja luomakunnan tutkimisessa.  

Luovuuden kehittyminen  

Kirjan rakenteessa näkyy yhtäältä valtava tietomäärä satoine nimineen ja asioineen, toisaalta koko ajan jäntevästi koossa pidetty parin kolmen keskeisen juonteen kimppu, jota seurataan Iäpi historian. Näitä linjoja ovat ensinnäkin naisen arvostaminen äitinä, puolisona, tyttärenä sekä tähän liittyvä herkkyys ja rakkauden kokeminen. Toinen tärkeä juonne on luonnon empiirinen tutkiminen, joka on ratkaisevalla tavalla avannut ovia nykyiselle tieteelle. Tekijä tuo esiin, miten deduktio ja induktio ovat keskenään yhteydessä tiedonhankinnassa pohtii näin yleisen ja 'yksityisen' keskinäisen suhteen malleja. Matematiikan, runouden ja taiteen arvostaminen vaikuttavat tekijän mukaan myönteisesti ihmisen luovuuteen. Kirjoittaja seuraa tarkasti, miten luovuuteen vaikuttavat eri tekijät ovat kehittyneet eri maissa eri aikoina, ja miten kehitys on usein myös selvästi taantunut. Jäntevyys esitysotteessa tekee kirjasta helposti seurattavan valtaisasta asiamäärästä huolimatta.  
    Siellä missä yhtäältä naisen ja perheen arvostus ja toisaalta ulospäin suuntautuva empiirinen luontoon kohdistuva mielenkiinto kohtaavat ja vaikuttavat harmonisesti yhdessä, siellä myös tiede ja tutkimus kehittyvät. Tietoteoreettisesti tarkastelun polttopisteessä on yhtäältä Platonin idealistinen rationalismi ("tieto saadaan omista ajatuksista") ja sen sukulaisilmiöt ja kannattajat, toisaalta Aristoteleen empirismi ("tieto saadaan ulkopuolisen maailman tutkimisesta"). Kumpaakaan ei voi hylätä vaan tietyt näköalat molemmista kuuluvat yhteen ja molemmilla taholla esiintyneet traagiset virhearvioinnit on jätettävä syrjään.  

Vanha ja uusi kohtaavat ensimmäisen vuosituhannen vaihteessa  

Kristillisen uskon vaikutuksen levitessä kehityksen hyvät juonteet vahvistuvat ja pääsevät vaikuttamaan länsimaisen tieteen katalysaattoreina. Tärkeintä on Jumala-kuvan muutos kohti UT:n ilmoittamaa käsitystä ja ihmisten omientuntojen vapautuminen toisen kunnioittamiseen ja rakastamiseen, kohti oikeudenmukaisuutta sekä luonnon vapaata ja rohkeata tutkimusta. Jälkimmäinen nousee Aristoteleen antamien viitteiden mukaan. Platonin ajattelu tukee tieteen ja luovuuden kehittymistä kahdella tarkeällä tavalla. Toisaalta Platon painottaa luonnon rakenteellista harmoniaa ja toisaalta hänen matemaattisuutensa avaa mahdollisuuksia tutkimushavaintoina saadun aineiston kaikinpuoliselle järjestämiselle ja tulkinnalle. Platonin tietoteoreettinen rationalismi (järki on tiedon lähde) siis rohkaisee matematiikan käyttöä rationaalisissa (järki on tiedon käsittelijä) toiminnoissa. Tekijä on terävästi tietoinen rationalismin ja rationaalisuuden oleellisesta erosta, ja antaa tämänkin) erottelun ohjata analyysia kautta linjan. Samoin dynaamisten ja mekanististen tiedekäsitysten erolla on erittelyssä suuri merkitys.

Kirjoittaja nostaa myös jatkuvasti esiin kysymyksen siitä, miten vanha aines (esim. tietyt antiikin elementit) ja uusi aines (historian henkilön kulloinenkin elämäntilanne ja siinä tehdyt kannanotot) vaikuttavat toisiinsa uuden tulkinnan tai suunnan syntyessä ja vahvistuessa. Kysymys on analoginen klassiselle perimä-ympäristö -asetelmalle. Kirjoittajan oivallus on painottaa uuden tilanteen ja siinä olevan ihmisen asemaa näissä erittelyissä. Esimerkkinä käsittelystä nostan esiin teoksessa hahmotellun historiallisen poikkileikkauksen lähes tuhannen vuoden takaa. Naisen ja lapsen arvostus, miehen mallin muuttuminen raa'asta huomaavaiseksi ja hoitavaksi, aviosuhteen uusi arvostaminen, eroksen ja seksin näkemisen erillisinä asioina, sosiaalisuus, empatia, ystävyys, sallivuus, kirjainorjuuden lieventyminen, mielikuvituksen vapaus, ihmisten itsetuntemuksen ja samalla vuorovaikutuksen kasvu, tasavertaisuus, ritari(llisu)us sekä Aristoteleen esiin nosto olivat pian ensimmäisen vuosituhannen vaihteen jälkeen tieteen kehittymiseen myönteisesti vaikuttaneita tekijöitä. Yliopistojen nousu oli ovella samaan aikaan!  
    Latvuksen suorittama aineiston käsittely tuottaa joissain kohdin kuta kuinkin saman tuloksen kuin lähetys- ja kirkkohistorioitsija Kenneth Scott Latouretten (1884-1968) hahmottama historian aaltoliikkeen heilahtelu vuoksi- ja luodeilmiönä (advance-recess) Latvus näkee nousun merkkejä jo 900-luvun loppupuolella selvemmin kuin Latourette, jolta puuttuu tähän vaiheeseen kohdistettu naisen ja lapsen arvostuksen ja empiirisen tutkimuksen tarkkailu, jotka Latvuksella ovat koko ajan mukana. Latouretten painavimpia teesejä oli kristinuskon vapauttavan vaikutuksen ja tieteen (myös lääketieteen, tekniikan, teollisuuden, elintason nousun) keskinäinen syy-yhteys, minkä kasvun hän liitti lähetystyön etenemiseen ja evankeliumin laajempaan leviämiseen myös länsimailla (herätykset, teologisen opetuksen nousu, kristilliset oppilaitokset). Latvuksen perusteesi luo kuitenkin naisen arvostuksen myötä hieman toisenlaisen perusotteen (paradigman) kuin Latourettella.  

Jumalakuva on tieteen avain  

Kirjoittaja pohtii islamin vaikutusta tieteen kehitykseen avoimin mielin antaen sekä tunnustusta että kritiikkiä. Perusteesiinsä liittyen Latvus kyselee aiheellisesti, mikä kielteinen vaikutus oli isäsuhteen puuttumisella Allah-kuvasta. Eräiden islamin tiedemiesten matematiikka ja kirjallinen (mm. käännös)työ vei rationaalisuutta eteenpäin. Erityisesti shiialainen suunta sisälsi islamin alkuvuosisatoina niitä painotuksia, joista löytyi henkistä yhteyttä juutalaisuuteen ja kristinuskoon (mm. naisen ja lapsen kunnioitus) ja sitä kautta luovuuteen. Ismaelilaisista on todettavissa samaa.  

Kirjoittaja on oivaltanut selvästi myös sen, miten islamin vaikutukseen on usein ja ratkaisevalla tavalla sisältynyt sitä edeltänyt tai sen kanssa samanaikainen kristillinen vaikutus, esimerkiksi nestorialaisten kristittyjen vaikutus kulttuuriin Syyriassa ja siitä itään olevilla alueilla. Koska Jumala-kuva on tärkein tekijä tieteen avautumisessakin, ja koska se määrää maailmankuvaa, on jälkimmäisen tarkastelu historian eri juonteissa välttämätönta.  

Erityisesti fransiskaaneihin lukeutuneiden tiedemiesten merkitys länsimaisen tieteen kehitykselle on ollut ratkaiseva. Heidän ajatuksensa tahdonvapaudesta ja empiirisestä kiinnostuksesta ulkopuoliseen maailmaan nostivat kulttuurikehityksen uudelle tasolle. Kysymys tahdonvapaudesta tässä ei liiku samalla akselilla ja samassa tasossa kuin Lutherin ja Erasmuksen keskustelu sidotusta ja vapaasta ratkaisuvallasta, vaan käsittelee "välttämättömyyden ja mahdollisuuksien" maailmankuvallista problematiikkaa. Voimakkaita tekijötä fransiskaanien elämäntulkinnassa olivat erityisesti herkkyyden, rakkauden, vuorovaikutuksen intuition ja joustavuuden saama asema. Logiikka ja käytännön empirismi lisäsivät tätä vaikutusta ja siirsivät sen käytännön toimintaan. Kaikki tämä merkitsi luovuuden nousua, jossa saavutettiin uusi merkittävä, tieteellistä ajattelua kehittänyt vaihe 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla. Animistisesta kosmologiasta päästiin kurkistamaan luomistyön hallitsemaan maailmankuvaan! 

Kehitys jatkui kiihtyvällä vauhdilla nimenomaan viimemainitun näköalan noustessa etualalle protestanttisessa maailmankatsomuksessa, jossa ilmoituksen arvostus nousi ja palasi UT:n lähteille. Jumalan kaikkivaltius ja samalla tiedemiehen nöyryys tutkijana ja armahdettuna syntisenä Jumalansa edessä aukaisivat yhä uusia näköaloja, joita mm. Wilhelm Okkamilainen käsitteli. Samalla kun aristotelismi nousi, tarvittiin kuitenkin myös Platonin matemaattista maailmankuvan tukea empiirisen havainnoinnin rinnalle. Tämä ajatus toistuu kirjassa. Hieman salaperäisesti voitaisiin Latvuksen tekstin äärellä todeta, että "usko ja totuus alkavat kytkeytyä toisiinsa". Deduktio saa rinnalleen induktion, rationalismi empirismin, ja näiden yhdistyessä toisiinsa alkaa nykyisen luonnontieteellisen ajattelun läpimurto (Galilei). Luonnontiedettä tuli ja sai tarkastella Jumalan luomistekojen tutkimisen näkökulmasta. Luonnonmagia alettiin ymmärtää oleelliseksi esteeksi tieteen etenemiselle.  

Samaan hengenvetoon tekijä painottaa jälleen naisen aseman, avioliiton suurenmoisuuden, puolisoiden tasavertaisuuden ja yleisemmin ihmisrakkauden vaikutusta ajatuksen ja luovuuden vapautumiselle. Yleisen pappeuden oivaltaminen vapautti uusia hengellisiä ja henkisiä voimavaroja. Uudella ajalla protestanttinen perhe-etiikka, josta usein tosin langettiin pois, oli herkempi, rakkaudellisempi ja voimakkaammin luovuuten rohkaiseva kuin katolinen; Rooman onneton selibaatti lamaannutti ilmeisesti myös ruohonjuuritasolla sallittua tavallisen kansan avioelämää. Perhekäsityksen arvostuksen rinnalla piirtyy esiin protestanttisten maiden kansanopetuksen yleisesti ottaen oleellisesti parempi tila; sehän oli Lutherin perinnön yksi juonne. Tässä yhteydessä olisi hyvin voitu mainita myös Comeniuksen äidinkoulu-idea, joka olisi vahvistanut kirjoittajan yleisteesiä. Joku poisjättö valtavasta asia- ja henkilömäärästä ei kuitenkaan ole vähimmässäkään määrin yllättävää - sellaisesta suurtyöstä on tässä kirjassa kysymys.  

Galileo, Bacon, Descartes, Boyle, Newton, Locke, Pascal... Luetteloa voisi jatkaa. Lopullinen länsimaisen tieteen läpimurto tapahtui 1800- ja 1900-luvuilla. Myöhemmin myönteistä juutalaiskristillistä kaikkivaltiaan Jumalan tunnustavaa luovuutta kokenutta tiedemiessarjaa jatkoivat mm. Faraday, Maxwell, Bohr ja Einstein.  

Kehityksen kääntöpuoli  

Mutta rinnan tämän kehityksen kanssa kasvoi myös usko ihmisen itseriittoisuuteen ja "jumalallisuuteen", samoin deismi, panteismi, luonnonmystiikka ja ateismi - kaikki tieteen kehityksen voimakkaita jarruja. Newtonin hengellinen ja henkinen romahdus on järkyttävä, ja siinä näkyy monen menestyneen tiedemiehen loukku, ylimittoihin paisuva "minä itse". Toisaalta Newtonin vilpitön kauhistuminen paaviudesta ja Marian palvonnasta todistivat suuresta järkevyydestä eli rationaalisuudesta, jota (varsinkaan) kukaan uskova ei koskaan saisi menettää.  

Latvuksen tutkimus edustaa suomalaisessa tutkimuksessa uudenlaista tieteellistä kysymyksenasettelua, jossa luovuuden heräämistä arvioidaan naisen, lapsen ja rakkauden arvostamisen näkökulmasta. Kirjoittaja on osoittanut uraa uurtavaa ja merkittävää luovuutta tämän kysymyksen muotoilemisessa ja oman hypoteesinsa (osittain myös itsekriittisessä ja) luottamusta herättävässä tarkastelussa.  

Latvus, Päiviö: 
Ymmärryksen siivet. Miksi tiede on länsimaista? 
507 s. Omega-kirjat. Espoo.  

Lue lisää: www.latvus.com  

JUHANI LINDGREN